Kaiku

Jalkaan sattuu, eikä
ajatus kulje omien
murheiden keskellä
Kaupassa ahdisti ehkäpä
eniten jo itsessään pelko,
että varastaisin
pelkästään Äänten
käskystä

Kaksi joutui sairaalaan,
loukkaantuivat omaa
typeryyttään,
hakevat lääkäreiltä
empatiaa ja säälipisteitä
kirjattavaksi
valheisiinsa kaikkien
niiden muiden
merkintöjen seuraksi

Äänet päässä puhuvat,
kertovat käskyjään
mutten kuuntele niitä
ja vielä vähemmän
tottelen
Kadun tätä myöhemmin,
se on selvää,
mutta haluan edes hetken
olla oma itseni ja elää
elämääni


Ne kaikuvat kallon
sisäseiniä vasten,
kimpoilevat niistä
suuntaan ja toiseen,
vaikka yhden kohdan eristää,
Äänet ei katoa
ei milloinkaan

Ketä voisin syyttää?

Seinät kaatuvat niskaan,

huomaan vihaavani

tätä paskaa päivä

päivältä enemmän

Aamulla ilkkumista,

ulkonäön ja painon

pilkkaamista,

itken koko matkan

ovelta bussipysäkille

Siellä sitten 

vedän pokerinaaman

piilotan tunteet ja ajatukset

ovat vain pääni

sisässä

Koulussa mulkoillaan,

kuiskaukset kaikuu 

käytävillä, 

paska jauhaantuu kulkiessaan 

suusta suuhun elvyttäen

muiden kuolleen 

mielikuvituksen 

Koulusta takaisin kävellessä

ajatukset kohtaavat 

päänsisäiset äänet

Ne, jotka käskevät 

asioita tehdä 

Olin ovella ja astelin 

huoneen poikki 

yhä uudelleen

ja uudelleen,

samaa kehää,

kuin ympyrän sisään

ansaan jumittuneet

ajatukseni

Oveen koputetaan 

ja kuuluu kysymys;

>> Miten sun päivä

meni koulussa? >>

Mietin hetken ja

päädyn vakiovastaukseeni

siihen, jolla

saan aina kuitattua

kaikki kiusalliset kysymykset

ja utelut niistä aiheista,

joihin en aio vastata

>> Hyvin meni >>

Vitun vasikka

>> Anna olla viimenen kerta
ku vasikoit >>
itsehän oman liemesi
keitit, pääsi täyteen kusta
ammensit
Ei se ole kenenkään muun,
kuin itsesi vika

Kysyn ainoastaan,
miten menee, kun olet
karkuteillä taas kerran
>> Ei oo sun asias vitun
vasikka >> mitä luulet
noilla sanoilla saavuttavasi?
Jos luulet loukkaavasi,
joudun tuottamaan karvaan
pettymyksen;
nauran paskaisesti sille,
miten voit olla noinkin
säälittävä vielä näiden
vuosien jälkeen,
katkera omasta
epäonnistumisestasi

 Jos itse jotain saa
menemään päin vittua
vaikka vain sen pelkän
kyrvänkin,
on ite kärsittävä seuraamukset
on rangaistuksena sitten
lapsi tai velkakirja

Kuitenkin se vitun vasikka,
oikeastaan itsekin
samaa mieltä, vaikka yhä
mietiskelen, miten
lehmän ja sian lapsesta
tuli kuitenkin vain se
vitun vasikka

Äänet hiljaisuuden

Äänet poissa
ne kaikki vain
kaikuvat pääni sisällä
>>Hullu!>>

Olkaa hiljaa, te
mieleni tuotokset
demonit
Lopettakaa

>>Mitätön, lihava
ruma läski, 
äitisi lihan
häpeä>>
        Shh..

Ette tiedä mitään,
ette mitään,
                shh..

Mutta
          alan
                  taas
                          uskoa
                                     teitä

HILJAA!

Kello löi jo viisi.

Tik tak,
Tik tak
Tik ja taas
se vitun tak
Kello käy
olen ansssa
Ahdistettu nurkkaan
vankina pääni sisässä
Tik tak..

Ennen kuin huomaakaan,
kello on niin paljon, että
aikaa ei enää ole;
se on rajallista,
kaikki loppuu
viimeistään joskus
Kello pysähtyy
viisarit
tippuvat sijoiltaan

Niitä ei saa paikoilleen,
ei,
ellei kellolasia lyö
Rikki.

Lupaus

Lupaathan, Rakkaani,
että näemme samat,
yhteiset hallusinaatiot?
Jos sen pystyt luvata,
pääset vastakin
omaan maailmaani.
Olisihan se
narkkarirakkautta

Risteilijä

Hänen askeleensa olivat
hiljaiset, kaikuja äänettömyyden
kuuromykät tennarinpohjat
huusivat kirouksia kovaan
ääneen, osuessaan hiekoituksen
soraan, asfaltin pinnalla
leväten

Sokeat lyhtypylväät seisoivat
 järkähtämättöminä tien
molemmin puolin valaisten
pimeyttä, saaden sen
todellisuudessa sitäkin
pimeämmäksi

Musta mustuus, pimeä pimeys
kaikki nähty ja näkemätön
kaikki kuultu hiljaisuus,
sanomattomat sanat,
katkerat ajatukset
solvaukse, sanat kovin
loukkaavat, huudot olivat
vain kuuroille korville

Lukuisat ajatukset risteilevät
lailla laivan, avarassa
 mielessä, loputtomassa
myrskyssä
Tuuli huutaa, sade ulvoo,
pisarat kastelevat silmät,
kyynel valuu sokeista
ajatuksista

Milloin ollaan perillä?