Kuka minä siis olen? En taida itsekään tietää.
Olen ei kukaan, ei-mistään, tai vaihtoehtoisesti kuka tahansa, mistä-tahansa.
Seitsentoistavuotias ihmisen alku, rikottu ja hakattu. Käyn lukiota, taidepainotteista sellaista. Kärsin maanisesta depressiohäiriöstä ja sosiaalisia tilanteita kartan, kuin ruttoa. Kuten nytkin, toimin nimimerkin takaa.
Minulla on silmät ja korvat kaikkialla.
Juon kahvia todella paljon, nautin siitä. Lähes yhtä paljon pidän yksinolemisesta, viileistä kesäöistä, hyvästä juttuseurasta ja hiljaisuudesta. Odotan innolla päivää, kun voin olla yksin ihan milloin haluan, ja kun voin vain istua hiljaa, tupakkaa poltellen. Siihen ei ole onneksi enää kauaa.
Sukupuoltani en voi kertoa. Sillä en omista sellaista. En voi luokitella itseäni transsukupuoliseksi, transseksuaaliksi, transvestiitiksi tai agenderiksi. Olen joskus tyttö, joskus poika, joskus en kumpaakaan ja joskus molemmat, joskus se vaihtuu, olen kaikkea sitä ja kaikkea siltä väliltä, ilman mitään oikeaa termiä tai diagnoosia. Olen vain minä. Sen takia oman seksuaalisuuden määrittäminen on hankalaa; jos olen poika ja pidän pojasta, mutta minuutin päästä olen sukupuoleton bi? Ei, ehei. Sen takia en kommentoi niitä asioita usein, vaan pidän suuni kiinni ihan suosiolla. Kuitenkin nyt voisin sen verran asiaa avata, että pidän kaikkia sukupuolia varsin viehättävinä. Seksuaalisesta vedosta en ole täysin varma, joten luulisin kaikin puolin, että olen panromanttinen aseksuaali.
En ole myöskään Google, jos et tiedä käyttämääni terminologiaa, voit itse selvittää niiden merkitykset. En myöskään ole mikään kotitohtori tai keittiöpsykologi, joten sen puolen asiat olkoot.
Runoja olen kirjoittanut kymmenen vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti