Kaiku

Jalkaan sattuu, eikä
ajatus kulje omien
murheiden keskellä
Kaupassa ahdisti ehkäpä
eniten jo itsessään pelko,
että varastaisin
pelkästään Äänten
käskystä

Kaksi joutui sairaalaan,
loukkaantuivat omaa
typeryyttään,
hakevat lääkäreiltä
empatiaa ja säälipisteitä
kirjattavaksi
valheisiinsa kaikkien
niiden muiden
merkintöjen seuraksi

Äänet päässä puhuvat,
kertovat käskyjään
mutten kuuntele niitä
ja vielä vähemmän
tottelen
Kadun tätä myöhemmin,
se on selvää,
mutta haluan edes hetken
olla oma itseni ja elää
elämääni


Ne kaikuvat kallon
sisäseiniä vasten,
kimpoilevat niistä
suuntaan ja toiseen,
vaikka yhden kohdan eristää,
Äänet ei katoa
ei milloinkaan