Risteilijä

Hänen askeleensa olivat
hiljaiset, kaikuja äänettömyyden
kuuromykät tennarinpohjat
huusivat kirouksia kovaan
ääneen, osuessaan hiekoituksen
soraan, asfaltin pinnalla
leväten

Sokeat lyhtypylväät seisoivat
 järkähtämättöminä tien
molemmin puolin valaisten
pimeyttä, saaden sen
todellisuudessa sitäkin
pimeämmäksi

Musta mustuus, pimeä pimeys
kaikki nähty ja näkemätön
kaikki kuultu hiljaisuus,
sanomattomat sanat,
katkerat ajatukset
solvaukse, sanat kovin
loukkaavat, huudot olivat
vain kuuroille korville

Lukuisat ajatukset risteilevät
lailla laivan, avarassa
 mielessä, loputtomassa
myrskyssä
Tuuli huutaa, sade ulvoo,
pisarat kastelevat silmät,
kyynel valuu sokeista
ajatuksista

Milloin ollaan perillä?