Suljettujen seinien sisällä,
koen olevani turvassa,
autuaassa unohduksessa,
yksin
Askelet kulkevat oveni
poikki, niiden kaiuista
olen oppinut jo
tunnistamaan kulkijan
ei ole hätää
>>Mikä on olo?>>, sanat
leijuvat ilmassa, enkä
osaa vastata, nyökkään
vain pienesti ja painan
pään takaisin tyynyyn
Ajatukset kadonneet,
sielusta kuolleet
sanat, eivät jätä
rauhaan, vaikkei
mikään enää päässä
olekaan, ei mitään
mielen päällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti